Teksti: Samuli Keskitalo
Valokuvat: Anneli Keski-Petäjä & Samuli Keskitalo

Thrash metal -bändien ylläpitämälle buumille ei näy loppua. Buumin nimi on soittaa kiertueilla alusta loppuun pyöreitä täyttäviä klassikkolevyjä. Toisaalta, mikäpä siinä – kerta toisensa jälkeen kun on poikkeuksetta hyvää settiä luvassa. Tällä kertaa Anthrax tarjosi alusta loppuun esitetyn Among The Living -täyspitkän 30 vuoden takaa. Osuiko ja upposi? Kyllä vain!

THE RAVEN AGE

Among The Kings -nimellä kulkeva karavaani oli vahvistettu The Raven Agella. Esikoistäyspitkän kynnyksellä oleva brittiryhmä tiedetään mediassa parhaiten ”Steve Harriksen pojan bändinä”, sillä kitarassa pälyilee Harriksen poika George Harris. Vaan Iron Maiden tässä kierretään kuitenkin kaukaa. Vajaa vuosi sitten Dortmundin Rock Im Revierissä The Raven Agen edesottamukset jättivät varsin positiiviset vibat jälkeensä, mutta tällä kertaa esitys tuntui kulminoituvan laulaja Michael Burroughin kömpelöön lavapreesensiin.

ANTHRAX

Kovin pitkää changeoveria bändien välillä ei ollut, josta johtuen PA-laitteesta alkoi hyvinkin pian pienen odotuksen jälkeen soida totutusti Black Sabbathin The Mob Rules. Hyvinkin pian Black Sabbath -klassikko nivoutui Anthraxin varsinaiseen intronauhaan, Impalediin. Among The Livingiä ei kuultu heti keikan alkuun, vaan keikka oli jaettu kahteen osioon – ensimmäinen piti sisällään valikoituja Anthrax-klassikoita kuin myöskin For All Kingsiltä muutamat täsmäiskut. Hyvin nopeasti A.I.R.:in ja Madhousen jälkeen saatiinkin sitä uudempaa Anthraxia Evil Twinin myötä. Olipahan keikan alkumetrit sen verran tunneladatut, että joku astetta kovemmilla kierroksilla käynyt fanipoika yritti Madhousen aikana pyrkiä lavalle. Yrityksen torppasi kuitenkin pari tilanteeseen nopeasti reagoinutta järjestyksenvalvojaa.

Kun vauhdikkaasta alusta oli selvitty, laittoi Anthrax hetkellisesti hitaamman (tosin sitäkin raskaamman) vaihteen silmään Blood Eagle Wingsin aikana. Valoshow oli tässä kohtaa konserttia saatu nivottua varsin näyttäväksi, vaikkei Anthrax muilta osin hirveämmin visuaalisuuksilla mässäilekään. Fight ’Em ’Til You Can’t nostatti taas kierroksia kohti Rytmikorjaamon kattoa – onpahan livenä varsin onnistunut taidonnäyte siitä, kuinka Anthrax klaaraa melodisemman ulosannin.

Kun ensimmäinen osio alkoi olla Be All End Allia – ja sitä edeltänyttä huudatusosiota – vaille valmis, paineli bändi vajaan vartin ajaksi takahuoneen puolelle. Tuona aikana lavalle tehtiin pienet muutokset kuten Jon Detten (ei, Charlie Benantea ei Seinäjoelle nähty) rumpupatterin viereen laitettiin korokkeille johtaneet portaat. Tästä alkoikin illan odotettu osuus Among The Living -klassikon myötä. Suurinta osaa levyn materiaalista toki Anthrax veivaa illasta toiseen kiertueen teemasta riippumatta, vaan kylläpä siitä huolimatta hitit I Am The Law, Indians ja Among The Living tuntuivat nimenomaan tällä rundilla olleen vielä enemmän paikallaan kuin yleensä. Klassikkolevyn materiaali teki selvää jälkeä tasaisen tappavaan tahtiin kohti loppua. Eipä tuolla väliä ollut, soittiko Anthrax One Worldin tai N.F.L. (Efilnikufesin) -huudatusrallin – yleisö sai haluamaansa ja osti kaiken.