CONCERT REVIEW: Sonata Arctica & Thunderstone, Oulu, Areena Oulu 20.1.2017 (in Finnish)

dsc_0208

Teksti: Samuli Keskitalo
Kuvat: Samuli Keskitalo & Anneli Keski-Petäjä

Sonata Arctica on kuin Suomen vastine In Flamesille; ei suinkaan musikaalisesti vaan sen suhteen, että teki bändi mitä tahansa studiossa tai lavalla, tuntuu rapaa tulevan niskaan. ”Sontiaisten” tuoreimman levyn tiimoilta viime keskiviikkona Jyväskylästä alkanut The Ninth Hour -kiertue on saanut sosiaalisessa mediassa osakseen rapaa niskaansa 13 biisin muodostavasta settilistasta. Taannoiset lehtijutut antoivat osviittaa bändin treenanneen ison määrän vaihtoehtoisia kappaleita tulevalle kiertueelle. No, mielipiteitähän mahtuu maailmaan yhtä monta kuin on ihmistäkin. Itse olen sitä osastoa, joka kehrää tyytyväisyydestä, kun bändit osoittavat seisovansa uusien tuotoksiensa takana ja soittavat uutta materiaalia kunnolla sisään. Juuri tällaista tapausta sain todistaa perjantaina Oulun Areenalla.

THUNDERSTONE

Lähtökohta illalle oli oikein onnistunut. Lämppärin virkaa hoiti taas rautaiseen iskuun aktivoitunut Thunderstone, ja tällä kertaa Oulun leveyksillä bändin tahkoamista ei tarvinnut katsoa Qstockin tapaan aivan liian pienessä miljöössä – tai yrittää edes mahtua paikalle. Puvuntakkeihin tälläytynyt kvintetti aloitti rappaamisen Veterans Of The Apocalypsellä. Suoraan häränsilmään viimeisimmän levyn parhaimmalla biisillä – sehän se vain passaa. Reaktiosta päätellen en tainnut olla ainoa näin ajatteleva, sillä jo tässä vaiheessa Areenalle pakkautunut iso yleisömäärä otti bändin isosti vastaan.

thunderstone_12

Thunderstone vastasi huutoon samalla mitalla takaisin, ja vuorossa oli basisti Titus Hjelmin jyräävällä bassointrolla varustettu Tool Of The Devil. Kiitosta tuli tasaiseen tahtiin yleisölle, ja etenkin Weak-biisiä edeltänyt puheosuus lämmitti mieltä, samalla kun Hjelm pyysi jokaista paikalle tullutta kaivamaan sytkärit, kännykät ja muut valonlähteet ja nostamaan ne ylös valaisten täysin pimennetyn Areenan. Hienoa, kyllä vain. Tästä ilta jatkui Thunderstonen osalta vielä muutaman biisin ajan kohti viimeisiä kiitoksia.

dsc_0027

SONATA ARCTICA

Kello 22:30 oli lava – näyttävä sellainen – valmis Sonata Arcticalle. Taannoin ensimmäistä kertaa kuultuani Closer To An Animalin kammosin biisiä jonkin aikaa. Tämän jälkeen biisi alkoi puhutella minua pikku hiljaa, ja tätä nykyä sen laulumelodiat alkavat tuntua lähestulkoon parhaimmalta Sonatalta pitkään aikaan (vertaukseksi kun löytyy vaikkapa edellisen levyn Cloud Factory). Kun verevältä kuulostanut ja näyttänyt bändi oli alkuun kiskonut juurikin mainitun Closer To An Animalin, jatkui meno The Ninth Hour edellä – vuorossa oli Life, jonka laulattavat melodiat saivat yleisössä ääntä ja elettä aikaiseksi.

sonata-artica_2

Tukevasti 90-luvun lookkiin turvautuva Tony Kakko ei pakollisia puheita hirveästi dsc_0163enemmän ollut äänessä, ja taisivat pari pientä huilitaukoa nenäsuihkeen näköisen esineen parissa kieliä pienestä flunssan poikasesta. Vaan mikäpä siinä kunhan hyppy kulkee – tai tässä tapauksessa laulu. Kun The Ninth Houria oli käyty läpi pirteän Fairytalen, Among The Shooting Starsin ja We Are What We Aren osalta, saatiin näiden lomassa se pieni yllätysnumerokin. Yllätyksen nimi oli Abandoned, Pleased, Brainwashed, Exploited, päästen samalla pienelle aikamatkalle 2000-luvun alkuun niihin aikoihin, jolloin bändin power metal -juuret olivat vahvat. Aika aikaansa kutakin, sanoisin. Tallulah ja Full Moon ovat vakio-osastoa noilta ajoilta, joista livenä terävimpään kärkeen hioutuva Full Moon on aina paikallaan, joskin Tallulahin tilalla kuulisin mieluusti imelän siirappisella glam rock -slovarimeiningillä ryyditetyn Candle Lawnsin.

sonata-artica

Kun Elias Viljasen soolonumero ennen The Power Of Onea oli ohitse – kuten myös varsinainen biisikin – poistui bändi hetkeksi takavasemmalle, sieltä kuitenkin hyvinkin nopeasti yleisön huutamana takaisin. I Have A Right ja Don’t Say A Word antoivat vielä encoressa ajattelunaihetta tarjonta-kysyntä-puheenaiheelle: ainahan niiden harvinaisuuksien perään voi huudella kukin missäkin – ja toki sitä itsekin harrastan enemmän tai vähemmän – mutta jos kahden edellä mainitun kaltaiset biisit saavat jatkuvasti tuhatpäiset yleisöt nostamaan kädet ilmaan, mikä lienee oikea tapa antaa isolle yleisölle heidän eniten haluamaansa vastinetta pääsylipulle?

sonata-artica_1

Sonata Arctica on Sonata Arctica, joskus se nappaa enemmän joskus vähemmän. Tällä kertaa se nappasi paljon enemmän vaikkapa kahteen kolmeen edelliskertaan verrattuna. Ja johan vain The Ninth Hour pesee kokonaisuutena kahdella edeltävällä levyllä lattiaa.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s