CONCERT REVIEW: Amon Amarth, Behemoth & Grand Magus, Helsinki, Finland 13.12.2016 (in Finnish)

dsc_0301

Teksti ja kuvat: Samuli Keskitalo

Tämän päivän parasta melodödistä esittävä ruotsalaispartio, Amon Amarth, on hieman salakavalasti kasvanut isot areenat ja jopa jäähallit täyttäviin mittoihin. Jomsviking-täyspitkän teemoilta kiertävä viikinkikatraasi saapui 13. päivä joulukuuta täyttämään black box -formaatilla klubimaisemmaksi rajatun Helsingin jäähallin miltei äärimmilleen. Mukana metallia takomassa olivat virkaveljet Ruotsista, Grand Magus, sekä Helsingistä oman osuutensa kiertueesta aloittanut Behemoth.

GRAND MAGUS

Kiertueen tarjonta näytti olevan monelle erittäin mieluinen asia, ainakin mitä heti alkumetreiltä halliin pakkautuneesta väkimäärästä pystyi päätellä. Arkipäivien konsertit tuovat mukanaan hieman aikaisemmat soittoaikataulut, ja Grand Magus avasi illan kello 19:00. Bändin kaksi viimeisintä pitkäsoittoa eivät olleet enää säväyttäneet Hammer Of The Northin tavoin, eikä tuorein täyspitkä, Sword Songs, taida bändiä itseäkään miellyttää vanhempien äänitteiden tavoin – levyltä kuultiin tasan yksi kappale. Trion soittoaika oli 30 minuuttia, joten yhtye kiskaisi biisit peräkanaa pitäen puheosuudet minimissään. Tietysti hyvällä tuulella lavalla ollut JB Christoffersson antoi kiitokset yleisölle niin keikasta kuin bändiä kohtaan vuosia jatkuneesta tuesta.

dsc_0008

BEHEMOTH

Katsoessani ympärillä olleita ihmisiä niin jäähallissa kuin sen läheisyydessä ulkopuolella, olisi valtavasta Behemoth-paitojen määrästä voinut päätellä porukan tulleen enemmän puolalaisveteraanin houkuttelemana paikalle. Ja mikseipä ei, onhan Behemoth osaava nimi lavalla, vaikka biisit saattaisivatkin levyllä kiertää paikoitellen kehää. Nergalin työväline ei ollut aloitusajan koittaessa valmiudessa. Tämän vuoksi teknikko joutui venyttämään aikaa hieman yli saadakseen tarvittavat toimenpiteet tehtyä.

dsc_0141
dsc_0070
Behemoth tempaisi alkuun Ora Pro Nobis Luciferin viimeisimmältä levyltä. Yleisö vastasi valtaisalla äänivyöryllä, ja sitä myöten alkoi ristit väärin päin kääntävä ja Mooseksen kymmenellä käskyllä vesilintua viskaava tunnin annos äärimetallia. Leukemiasta kertaalleen selvinnyt Adam ”Nergal” Darski oli juuri niin vakuuttava keulahahmo kuin muistinkin valtaisan mikkitelineen takana. Myös totuttuja teatraalisia osuuksia nähtiin keikan puolivälissä Messe Noiren aikana Nergalin seistessä paikallaan keskellä lavaa käsissään ortodoksiset suitsukeastiat savuttamassa. Settilista alkoi pian olla ohitse, mutta mieluusti tätä esitystä olisi katsonut muutaman biisin verran lisää. Aika oli kuitenkin täysi, ja teknikot astelivat lavalle laittamaan lavan kuntoon illan päänimeä varten.

AMON AMARTH

Amon Amarthin lavarakennelma oli Behemothin taustalakanoiden takana valmiudessa verhokankain peiteltyinä. 30 minuuttia Behemothin lopetettua alkoi tuttu intronauha soimaan ja teknikot ottivat loputkin verhoista pois peittämästä lavarekvisiittaa. Alta paljastui valtava viikinkikypärä sarvineen, kypärän päällä metrien korkeudessa oli Jocke Wallgrenin rumpusetti. The Pursuit Of Vikings on ollut minulla henkilökohtaisessa pannassa liiallisen luukuttamisen vuoksi, mutta meinasipa se kuitenkin taas parin vuoden tauon jälkeen saada rockpoliisinkin kättä ilmaan. Uuden Jomsviking-levyn biisimateriaalin pariin päästiin kuitenkin hyvin nopeasti First Killin, The Way Of Vikingsin ja At Dawn’s First Lightin myötä. Pääviikinki Johan Hegg piti mukavasti showmeininkiä yllä spiikaten yleisöllä ennen First Killiä pitkän tervetulovärssyn suomeksi.

dsc_0256

Amon Amarth sai ansaitsemansa vastaanoton ja bändi oli suomalaisyleisön edessä kuin jumalkuvat. Pitit äityivät välillä tosi isoihin mittoihin, eikä muuallakaan hallissa seissyt yleisö ollut uneliaalla päällä. Black box -tyylin verhoiltu jäähalli on saanut positiivista palautetta niin tunnelmansa kuin suotuisten soundienkin suhteen. Olin itsekin tyytyväinen soundimaailmaan, mitä nyt Mikkosen ja Söderbergin kitarat olisivat voineet olla vieläkin enemmän esillä. Isojen konserttisalien tuomat mahdollisuudet isolle produktiolle näkyi hienona isona lavashow’na, jota koristivat viikinkikypärän lisäksi molemmin puolin ympäröineet kierreportaat ylätasanteille, muutaman kerran vaihtuneet isot taustalakanat, ja myös erilaisiin soturiasuihin somistautuneita avustajia käväisi moneen kertaan lavalla taistellen ja pitäen soturiteemaa yllä. Tosin kyseiset soturit olisivat minun puolestani voineet jättää poiskin – Heggin ja kumppaneiden oma preesens lavalla on jo yksistään tarpeeksi vakuuttavaa katseltavaa.

dsc_0284
dsc_0239
Amon Amarthin settilista eteni tasaisen vahvasti Jomsvikingin näytellessä suurinta osaa. Se kelpasi minulle oikein hyvin, ja pystyisin tätä nykyä itse pudottamaan helposti Death In Firen kaltaiset läpikolutut biisit pois. Uudet biisit toivat lisää mielenkiintoa mukaan ja esimerkiksi On A Sea Of Bloodin riffimelodiat vain korostuivat livenä. Illan alkaessa olla encorea vaille taputeltu tuli bändi takaisin vetämään kolme biisiä. Raise Your Horns laittoi juomalaulun tavoin koko hallin raikaan ja nyrkit kohti kattoa. Twilight Of The Thunder God sai lopetusbiisinä vielä lisää visuaalisuutta, kun lavan taakse nousi valtaisa Jörmungandr-maailmankäärme. Joku muukin saattoi tuntea pienet Iron Maiden -vibat…

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s