CONCERT REVIEW: Insomnium & Swallow The Sun, Seinäjoki, Finland 14.10.2016 (in Finnish)

dsc_0398

Teksti: Samuli Keskitalo
Valokuvat: Samuli Keskitalo & Anneli Keski-Petäjä

Insomnium on itselleni bändi, jonka otteet ovat parantuneet tasaiseen tahtiin levy levyltä. Uunituoreella Winter’s Gate -täysipitkällä soitto ja laulu alkavat olla lähellä huippuunsa hioutunutta timanttia – etenkin, kun levyn eeppistä 40 minuutin mittaista ainoaa kappaletta siivittää mukaansatempaava viikinkitarina. Tarina juontaa juurensa vajaan kymmenen vuoden takaiseen yhtyeen basistilaulaja Niilo Seväsen kirjoittamaan Talven portti -novelliin. Kunnianhimoiset suunnitelmat kannatti, ja Insomnium piti lupauksensa soittaa kappaleen kokonaisuudessaan palattuaan takaisin esiintymislavoille uuden levyn tiimoilta.

Pressure Points avasi illan. Bändi ei näytellyt alkuillassa kovinkaan merkittävää roolia itselleni, eikä progressiivisilla sävyillä ja paikoitellen melankolisella tunnelmalla varustettu mäiske jaksanut pitää mielenkiintoa yllä loppuun asti. 30 minuutin mittainen slotti piti sisällään kuitenkin positiivisiakin seikkoja: myöhemmin samana iltana Insomniumin Ville Frimania tuurannut Kari Ollin laulu jäi mieleen yhtenä tällaisena asiana, kuin myös Janne Parikan hyvin esille tulleet bassolinjat biisien rauhallisimmissa osuuksissa.

swallow-the-sun

Swallow The Sunin osuus piti sisällään suurimmaksi osaksi materiaalia Songs From The North -kokonaisuudelta. Noin tunnin mittainen taipale koostui hyvistä palasista bändin aloittaessa rauhallisimmissa merkeissä neljällä akustisella vedolla, ja vasta tämän jälkeen laulaja Mikko Kotamäkeä lainaten heitettiin jeesuslandolat v*ttuun. Näin Swallow The Sunin vajaat 10 kuukautta sitten samassa paikassa, ja tuohon keikkaan verrattuna ei tämäniltainen esitys jäänyt varjoihin. 10 Silver Bullets on ollut jo hyvän aikaa oma suosikkini bändin materiaalista, ja sen soittaminen onkin täysi napakymppi. New Moonin ja Descending Wintersin saattelemana soittoaika tuli tiensä päähän, ja Swallow The Sun osoitti taas olevansa vahvassa kunnossa.

insomnium_1

Kun ilta alkoi olla Insomniumia vailla valmis, aloin miettiä itsekseni tulevaa Winter’s Gaten läpisoittamista. Jaksaisiko koko 40 minuuttinen biisi kannattaa itsensä läpi ja olisiko kappaleen maalailevia väliosia karsittu pois. Vastaus alkoi valjeta pikku hiljaa biisin edetessä viikinkilaivan tavoin, ja täysin kokonaisena se kuultiinkin. Biisin teemaan kuuluvasti kylmää ilmaa puhaltava ja tähtitaivasta maalaileva intro meni paikalla olleelle yleisölle hieman ohi, sillä intro tuli äänentoistolaitteista jokseenkin hiljaisesti. Myös showtimen koittaessa valtaosa yleisöstä oli vielä baarin puolella ja muualla päin rakennusta. Kun biisi sitten alkoi, säväytti alkua vielä useaan kertaan myöhemminkin toistuneet savukonesuihkut. Alusta alkaen seurasin huomattavan paljon kitaristi Markus Vanhalan otteita lavalla työvälineensä parissa. Täytyykin antaa erityismaininta todella lahjakkaalle muusikolle, joka nousee selvästi maamme taitavimpien kepittäjien joukkoon. Paikoitellen lennokasta lavaolemusta siivitti toinen toistaan mahtavammat soolot ja miehen olemusta ja fraseerausta oli ilo seurata.

dsc_0356

Winter’s Gate on teos, joka lyriikoita lukiessaan avautuu täyteen loistoonsa mielessä pyörivien maisemien kera – ja livetilanteessa biisi toimi kiitettävällä tasolla. 40 minuuttia tuntui puolet lyhyemmältä, ja biisin loputtua tulikin heti fiilis, että voiko muu soitettava materiaali tuollaisen jälkeen tuntua hyvältä. Above The Weeping World -pitkäsoitto täytti dsc_0388muutama kuukausi sitten pyöreät 10 vuotta, ja Winter’s Gaten jälkeen se näyttelikin isoa roolia keikan toisella puoliskolla. Hyviltähän ne muutkin biisit toki kuulosti – vaikka itse olin jo täysin sinut keikan suhteen käydessäni talven porteilla.

Ville Frimania tuurannut Pressure Pointsin Kari Olli hoiti myös niin ikään puhtaat lauluosuudet. Ensimmäisen kerran hän pääsi lauluosuuksiensa pariin biisissä Where The Last Wave Broke. Tämä olikin Weighed Down With Sorrow’n lisäksi ainoat laatuaan Across The Dark -levyltä. Ephemeral on helpoiten avautuvia Insomnium-ralleja, ja se olikin keikan toisen puoliskon tähtihetki. Niilo kuulostaa biisin levyversion kertosäkeessä jo erinomaiselta, mutta saipahan hän puristettua livetilanteessa itsestään vielä aavistuksen verran paremmat vokalit ulos. Ei liene arvoitus, kuka sijoittuu korkealle kärkikahinoihin nimittäessä maamme parhaita örisijöitä. Encoressa illalle laitettiin piste kahden biisin voimin. Shadows Of The Dying Sun -levyltä pienimuotoiseksi hitiksi muodostunut While We Sleep sai vielä mukavasti kättä ilmaan ja pohjanmaalaiseen yleisöön liikettä ennen kuin homma oli paketissa. Rytmikorjaamolla ollut yleisö oli läpi keikan hyvin mukana, ja Niilo jakoi samassa suhteessa kiitosta yleisölle päin. Winter’s Gate on yksi vuoden kotimaisista metallilevyistä ja bändin kunto todella hyvä – voiko tästä vielä parantaa asemaansa?

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s