CONCERT REVIEW: Nightwish, Jämsä, Finland 20.8.2016 (in Finnish)

DSC_0460Valokuvat ja raportti: Samuli Keskitalo

Nightwish on ehtinyt kiertämään viimeisimmän levyn tiimoilta koko maapallon läpi jo pariinkin kertaan, ja Suomessakin keikkoja on nähty isojen puitteiden kera. Vuosi sitten kesällä Nightwish teki isot esiintymiset Tampereen Ratinan stadionilla ja lähellä kotiseutuaan Joensuun Laulurinteellä. Tänä kesänä, kuin myös koko vuotena, esiintymisiä Suomessa oli vain kaksi. Jämsässä koettu suurkonsertti laittoi hienosti pisteen Endless Forms Most Beautiful -levyn tiimoilta soitetuille Suomi-keikoille. Kyseessä oli samaan aikaan hienoin koskaan kokemani Nightwish-keikka, kuin myös koko kuluvan vuoden näyttävin spektaakkeli. Saapuessani Himos Parkkia ympäröiviin hienoihin järvi- ja metsämaisemiin illan avasi noin 20 minuuttia kestänyt ukkosmyrsky, joka ei onneksi kerennyt tuhoja saada aikaiseksi.

Nightwishiä edelsi iso kasa muita esiintyjiä. Kattaus oli kauttaaltaan tasokas ja huippuluokkaa, mutta näistä ensimmäisenä soittanut Silentium oli itselleni hieman pimentoon jäänyt tuttavuus. Kun jämsänkoskelaiset goottimetallistit aloittivat, oli Himos Parkissa jo hyvä määrä yleisöä.

DSC_0038

The Sirensin peruutuksen myötä tilalle saatiin hollantilainen Delain. Tämä oli yhtyeelle toinen esiintyminen Suomessa – ensimmäinen nähtiin muutamia viikkoja sitten Tuska Open Airissa. Koko esiintyjäkaarti oli selvästi mietitty siten, että samainen katsojakunta tykkäisi jokaisesta bändistä. Olikin mukava huomata jokaisen bändin soittaneen isolle yleisölle. Delainin keikka jäi päälimmäisenä mieleen todella positiivisena esiintymisenä. Viime vuonna mukaan liittynyt kitaristi Merel Bechtold ei tuntemattomasta syystä ollut mukana, vaan Timo Somers hoiti kitaraosaston yksin. Toki Becktoldin kitaraosuudet tulivat playbackina, eikä sen myötä vaikkapa avausbiisi Suckerpunch ja sen kertosäkeessä soitetut lead-osuudet menneet pilalle. Soitettu biisimateriaali jatkui valikoitujen hittien ja parin kohta julkaistavan uutuuslevyn myötä kohti loppua. Nightwishin Marco Hietala on vieraillut jokaisella Delainin levyllä tekemässä lauluosuuksia, ja aavistelin hänen tulevan lavalle mikäli jokin näistä biiseistä soitettaisiin. The Gathering soitettiin loppupäässä ja sen myötä Marco käväisi lurittamassa lauluosuutensa letkeän rennosti. Delain on tällä hetkellä varsin hehkutettu nimi raskaamman musiikin saralla, ja uutuuslevy kohta kuunneltavissa – suosittelen tutustumaan.

DSC_0126

Sonata Arctica ja Nightwish ovat olleet alusta asti kuin veli ja sisko. Kuten muutkin illan bändit, myös Sonata Arctica on kiertänyt ja esiintynyt Nightwishin kanssa aikaisemmin. Laulaja Tony Kakon ei juurikaan tarvinnut kosiskella yleisöä mukaan ja pyytämään nostamaan käsiä kohti ilmaan – Nightwishin ja Sonatan fanikunta kun ovat lähes yhtä. Yhtyeen kesän teema on ollut akustisesti soitettavat keikat, ja nyt pääsin itsekkin kuuleman tämän ensimmäistä kertaa. Jonkinlaista negatiivissävytteistä palautetta saattoi lukea keikan jälkeisinä päivinä netistä, ettei akustinen esiintyminen sopinut tähän saumaan, mutta itse olen täysin toista mieltä. Keikka oli mukava vaihtelu tavallisesta Sonata-keikasta poiketen, ja monet biisit saivat aavistuksen kansantanssin kaltaisia vivahteita. Lennokas tunnin setti taittui nopeasti kohti loppua. Auringonpaisteessa koettu Sonata Arctica akustisesti oli nappisuoritus.

DSC_0191

Arch Enemy on niitä bändejä, jotka tuskin koskaan pystyvät saamaan huonoa keikkaa aikaiseksi. On myös ilo huomata, ettei esiintymisissä ole rutinoitumisen makua, vaan joka kerta katsoja voi löytää uusia sävyjä keikasta, vaikka biisimateriaali ei olisikaan kuin eri järjestyksessä edelliskertaan verrattuna. Tämänkertaista esiintymistä varjosti tosin luokattoman kehnot soundit, jotka meinasivat välillä turmella niin kitarat kuin rummutkin. Yksi Arch Enemyn vahvuuksista kun on nimenomaan melodiset lead-osuudet. Soundimaailma tasaantui onneksi hieman puolivälistä alkaen. Kanadalaislaulajatar Alissa White-Gluz on aina vakuuttava ilmestys yhtyeen keulakuvana ja laulusuoritukset ovat alansa terävimpiä. Kokoonpano on tällä hetkellä niin raudanluja, että uskallan odottaa seuraavan levyn olevan takuuvarmasti War Eternalin (2014) tasoa.

DSC_0356

Nightwishin aloittaessa 22.15 oli jo täysin pimeetä. Suomen kesä kun ei ole onneksi täysin valoisa kellon ympäri kesäkuusta elokuuhun. Nightwishin oli määrä aloittaa 15 minuuttia aikaisemmin, mutta aikaa siirrettiin Arch Enemyn viivästyneen aloituksen myötä. Mitäpä pienistä. Roll Tide -intronauha käyntiin ja muutamaa minuuttia myöhemmin bändi asteli lavalle ja tuttuun tapaan Endless Forms Most Beautiful avasi keikan räjähteiden kera. Sen lisäksi, että ilta oli tuoreimman levyn viimeinen Suomessa soitettava keikka, toimi se myös epävirallisena 20-vuotisjuhlana Nightwishin uralle. Väkeä oli noin 9000 joista hyvä määrä ulkomailta tulleita aina Venezuelasta asti. Lisää liekkiä ja loistavaa biisimateriaalia kuultiin heti avauksen perään Yours Is An Empty Hopen myötä, ja kolmantena biisinä hieman viimeisimmistä kaavoista poiketen Tarja Turusen ajoilta Bless The Child. Hauska sattuma, sillä Jämsään saavuttuani mietein Nightwishin voivan tätä nykyä helposti esittää lisää materiaalia menneiltä ajoilta – Floor Jansen klaaraa sen alueen tämän ja vaikkapa Stargazersin myötä vaivatta.

DSC_0562

Lisää yllätyksiä kuultiin myöhemmin. Vai mitäpä olette mieltä siittä, että Nightwish soitti samana iltana Bless The Childin lisäksi Wishmasterin, Anette Olzonin ajalta ehkäpä parhaimman biisin, eli The Poet And The Pendulumin ja While Your Lips Are Still Redin? Näistä jälkimmäisen Marco Hietala lauloi lavan edessä olleen catwalkin päässä, johon oli asetettu mikkiständi häntä varten tämän biisin ajaksi.

DSC_0527

My Waldenia ennen lavalle tuli pillipiipari Troy Donockley. Aina yhtä hymyä oleva engelsmanni pääsi tälläkin kertaa tositoimiin soitinvarastonsa kanssa I Want My Tears Backin, Élanin ja muiden huippubiisien parissa. Vaikka settilista koostui pääasiassa tämän kiertueen vakiobiiseistä, tuntuivat ne tällä kertaa toimivan vielä paljon paremmin. Siittä iso kiitos ympäristölle ja tunnelmalle. Hetkeä myöhemmin päästiin taas kunnolla yllätyksien makuun, kun Marco Hietala mainitsi, ettei ole itse nähnyt fanina Nightwishiä sitten 2000-luvun alkupuolen. No, asia oli helposti tällä kertaa korjattavissa. Ennen Marcoa bändissä soittanut Sami Vänskä asteli lavalle, tarttui Warwick-bassoonsa ja Marco paineli lavalta biisin ajaksi yleisön puolelle fanien keskelle. Näky oli upea, kun Vänskä soitti hetken ajan bändissä, kuin ei olisi koskaan poissa ollutkaan. Yleisön reaktio oli paikoitellen sen mukainen. Lienenkö pitkään aikaan kokenut viisiminuuttista noin nopeasti.

DSC_0501

Yllätyksistä suurin oli vielä edessä. Kai Hahto on hoitanut jo hyvän aikaa rumpaloinnin Nightwishissä varsinaisen päärumpali Jukka Nevalaisen ollessa sivussa sairasloman vuoksi. Yleisössä saatiin suut loksautettua taas kunnolla auki, kun Floor Jansen spiikkasi illan olevan todella erityinen – myös sen suhteen, että Jukka on täällä tänään yhden biisin aikana. Last Ride Of The Day ja Jukka rumpujen takana. Todella hyvä veto ja yleisö, taas kerran, puulla päähän lyöty. Tämän erikoisnumeron jälkeen alettiin olla siinä pisteessä, että täysimittaisena soitettu The Greatest Show On Earth päätti spektaakkelimaisen illan järkälemäisen ilotulituksen kera. Paikalle saapunut monituhatpäinen yleisö oli poistuessaan pelkkää hymyä. Ilta oli todella ikimuistoinen.

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s