MUSIIKKIARVIO: Wolf Hoffmann CD: Headbangers Symphony

Wolf Hoffmann - Headbangers Symphony - Artwork

Jos sanoo, että Wolf Hoffmannilla on taustalla klassisia vaikutteita kitaransoitossa, on kuin sanoisi, että Donald Trumpilla on huonot hiukset. Toisin sanoen, se on itsestäänselvää! Jokainen, joka on/on ollut/tulee olemaan ACCEPTIN fani, olette kuulleet tai tulette kuulemaan klassisia vaikutteita Wolfin kitaransoitossa. Kappaleissa kuten “Bound to Fail”, “Metal Heart ja monissa muissa on aina voitu kuulla klassinen soundi kitarasooloissa, mutta koska ACCEPT on heavy metal -bändi, koskaan ei ole kuultu sataprosenttisesti Wolfin klassisia taitoja kitaralla.

ACCEPTIN tauon aikana 90-luvun lopussa Wolf pääsi käyttämään klassisia juuriaan sooloalbumillaan “Classical”  ja nyt uusimmalla albumillaan “Headbangers Symphony”. Uusin albumi sisältää 11 kappaletta, joissa on klassista materiaalia vanhoilta mestareilta kuten Beethoven ja Mozart, mutta Wolfin soitettuna sähkökitaralla.

Moni ihminen on kuvannut klassista musiikkia musiikiksi, jota heavy metal on ilman säröjä, kitaroita ja noh…sähköä. No nyt meillä on yhdistelmä molempia.  Meillä on klassisia kappaleita orkesterin soittamana, kuten ne alunperin olivat kirjoitettu ja Wolfin metallintäyteiset kitaratulkinnat lisättynä. Suuri kysymys on siis “Miltä tämä kaikki kuulostaa?” “Onko tämä vain melusaastetta?” vai “Täydentääkö klassinen soundi metallisen soundin mukavasti, ja toisinpäin?”

Minun korviini kuulostaa siltä, että Wolf on tehnyt erinomaista työtä saadessaan sävellykset sopimaan hänen uniikkiin soittotyyliinsä.  Klassisen musiikin fanit voivat kuulla rakastetut sävelmät hieman uudella tavalla ja metallimusiikin fanit voivat kuulla erään paremmin tunnetun metallikitaristin ilmaisevan perinteisempiä vaikutteitaan ja voivat ymmärtää paremmin kuinka nämä vaikutteet auttoivat muokkaamaan joitakin ACCEPTIN kappaleista, kun he uudelleen kuuntelevat niitä.

Kaikki sävellykset albumilla ovat hyvin miellyttäviä ja hauskoja kuunnella, mutta kaksi kappaletta jotka todella nousivat esiin siinä mielessä, että niissä voi todella kuulla Wolfin soittotaidon, olivat “Symphony No. 40” ja “Swan Lake”. Kun ensimmäinen on nopeatahtisempi, niin jälkimmäinen näyttää hieman hitaamman ja syvällisemmän lähestymistavan työhön ja siinä on hyvin ajatuksia herättävä melodia. Molemmissa on hyvin erityinen tunnelma, jonka vangitsee kauniisti Wolfin kitaransoitto.

Minun mielestäni “Headbangers Symphony” oli erittäin mukava kuuntelukokemus ja se tarjoaa kiinnostavan kurkkauksen Wolf Hoffmannin “musiikilliseen mieleen” ja näyttää juuret, joista hän saa musiikillisen inspiraationsa ja kuinka hän muuttaa sen metalliseen muotoon. Suosittelen suuresti jokaiselle ACCEPT -fanille Wolf Hoffmannin “Headbangers Symphony”-albumia ja että kuuntelette sen tarkkaan. Sitten, kun kuulette suosikki ACCEPT -kappaleenne uudestaan, voitte saavuttaa entistä suuremman arvostuksen lauluja ja sitä vaivannäköä kohtaan, mitä pitää tehdä lauluja kirjoittaessa.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s